The Porvoo Churches


	Introduction \| Common Statement \| Links \| Prayer Diary \| Contacts \| Porvoo in the past 4 years \| Interchange \| Young Porvoo \| Events \| Resources \| Archive \| Home \|

PORVOON YHTEINEN JULKILAUSUMA

3 - MISTÄ ME OLEMME YKSIMIELISIÄ USKOSSA

29	Britannian ja Irlannin anglikaanit sekä Pohjoismaiden ja Baltian luterilaiset eivät ole koskaan tuominneet toisiaan kirkkoina eivätkä milloinkaan muodollisesti eronneet toisistaan. Silti yhteyden syvempi toteutuminen on toivottavaa ja se näyttää nyt mahdolliselta. Sen vuoksi ei kuitenkaan tarvitse kieltää aikojen kuluessa kehittynyttä oikeutettua ja hedelmällistä erilaisuutta siinä, miten tunnustamme ja ilmaisemme uskoamme. Anglikaanit ovat olleet taipuvaisia korostamaan liturgiaa kirkon uskon ilmauksena. Luterilaiset eivät ole kieltäneet tätä, mutta ovat panneet enemmän painoa opilliselle tunnustukselle. Molempien mielestä lex orandi (rukouksen laki) ja lex credendi (uskon laki) liittyvät kuitenkin läheisesti yhteen. Augsburgin tunnustus ja Kolmekymmentäyhdeksän artiklaa syntyivät erilaisissa olosuhteissa erilaista tarkoitusta varten eivätkä ne merkitse samaa asiaa kirkkojen elämässä. Ne sisältävät paljon yhteisiä sanamuotoja ja ne todistavat yhdessä kirkon uskosta kautta aikojen. Tästä tosiasiasta lähtien nykyinen ekumeeninen yhteydenpito ja vuorovaikutus ovat tuntuvasti auttaneet meitä selvittämään eräitä vielä jäljelläolevia kysymyksiä ja tuoneet entistä täsmällisemmin ilmi, missä määrin me ymmärrämme samalla tavalla kirkon olemuksen ja tehtävän ja uskomme perusasiat. Meidät on nyt kutsuttu syventämään yhteyttämme, ottamaan uusia askeleita kohti näkyvää ykseyttä ja yhteenkuuluvaisuutta todistaessamme sanoin ja teoin yhdestä Herrasta, yhdestä uskosta ja yhdestä kasteesta.
30	Tämän vuoksi me haluamme tuoda julki olennaisen yksimielisyyden, joka välillämme vallitsee. Tässä tukenamme on Kaste, ehtoollinen ja virka (Liman asiakirja, BEM) ja kirkkojemme viralliset vastaukset tähän asiakirjaan. Tukenamme ovat myös aikaisemmat yritykset määritellä anglikaanis-luterilaisen yksimielisyyden laajuutta ja luonnetta. Näihin kuuluvat Pullachin raportti (1973),13). Helsingin raportti (1983) 14), Cold Ashin raportti (1983) 15) Implications of the Gospel (1988),16) Meissen Common Statement (1988) 17) ja Niagaran raportti (1988). 18) Kaikki nämä asiakirjat todistavat, että anglikaanien ja luterilaisten välillä vallitsee olennainen yksimielisyys uskosta. Me olemme käyttäneet hyväksemme näiden asiakirjojen tuloksia yksimielisyytemme määrittelyssä. Sitäpaitsi me olemme käyttäneet huomattavassa määrin vastaavia anglikaanis-roomalaiskatolisten ja roomalaiskatolis-luterilaisten dialogien tuloksia.
31	Anglikaanis-luterilaisissa asiakirjoissa saavutettu yksimielisyys vahvistettiin vuonna 1988 Lambeth-konferenssin päätöksessä, jossa todettiin, että konferenssi
		tunnustaa, että Jeesus Kristus on läsnä luterilaisessa kirkkoyhteisössä samalla tavalla kuin omassamme. Tämän me teemme sen suuren yksimielisyyden perusteella, joka on saavutettu anglikaanien ja luterilaisten välillä kansainvälisissä, alueellisissa ja kansallisissa dialogeissa sekä sen yhteyden valossa, jota on koettu sanan ja sakramenttien äärellä toinen toisemme traditioissa.
	Luterilaisen Maailmanliiton kahdeksannen yleiskokouksen päätöksessä Curitibassa helmikuulta 1990 on vastaava vahvistus:
		Yleiskokous päättää, että LML uudistaa sitoutumisensa pyrkiä täyteen yhteyteen Anglikaanisen yhteisön kirkkojen kanssa ja että se kehottaa LML:n jäsenkirkkoja ryhtymään asianmukaisiin toimiin sen toteuttamiseksi ... että LML toteaa kiitollisena ne askeleet kohti kirkollista yhteyttä kansallisten/alueellisten anglikaanisten kirkkojen kanssa, joita LML:n jäsenkirkot ovat jo pystyneet ottamaan, ja se rohkaisee niitä jatkamaan eteenpäin.
32	Luettelemme tässä lyhyesti tärkeimmät uskonkäsitykset ja kirkollisen elämän muodot, jotka ovat meille yhteisiä:
	a	Me hyväksymme, että Vanhan ja Uuden testamentin kanoniset kirjat ovat riittävä, Pyhän Hengen johdatuksesta syntynyt ja ohjeellinen, profeetallinen ja apostolinen asiakirja ja todistus Jumalan ilmoituksesta Jeesuksessa Kristuksessa. Me luemme Raamattua kansan kielellä osana yhteistä jumalanpalvelusta. Me uskomme, että Raamatussa – joka on Jumalan sanaa ja todistusta evankeliumista – iankaikkinen elämä on tarjolla koko ihmiskunnalle, ja että se sisältää kaiken pelastukseen välttämättömän.
	b	Me uskomme, että Jumalan tahto ja käskyt kuuluvat olennaisina kristilliseen julistukseen, uskoon ja elämään. Jumalan käskyt velvoittavat meitä rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistämme, sekä elämään ja palvelemaan häntä hänen kiitoksekseen ja kunniakseen. Samalla Jumalan käskyt paljastavat, että olemme syntisiä ja että me jatkuvasti tarvitsemme hänen armoaan.
	c	Uskomme ja julistuksemme perustana on evankeliumi, että Jeesuksessa Kristuksessa Jumala rakastaa maailmaa ja lunastaa sen. Meillä on 'sama käsitys Jumalan vanhurskauttavasta armosta, so. että meidät luetaan vanhurskaiksi ja tehdään vanhurskaiksi Jumalan edessä yksin armosta uskon kautta Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ansioiden tähden ... Kumpikin perinteemme vakuuttaa, että vanhurskauttaminen johtaa ja sen tulee johtaa "hyviin tekoihin"; oikea usko saa aikaan rakkautta'. Me saamme Pyhän Hengen, joka uudistaa sydämemme ja varustaa ja kutsuu meitä hyviin tekoihin. Koska vanhurskauttaminen ja pyhitys ovat saman jumalallisen tapahtuman eri puolia, ovat myös elävä usko ja rakkaus erottamattomia uskovassa.
	d	Me hyväksymme kirkon uskon kautta aikojen sellaisena kuin se on ilmaistu Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustuksessa ja apostolisessa uskontunnustuksessa ja tunnustamme kolminaisuusopin ja kristologian perusdogmit, joista nämä tunnustukset todistavat. Me uskomme siis, että Nasaretin Jeesus on tosi Jumala ja tosi ihminen ja että Jumala on yksi kolmessa persoonassa, Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä. Tämä usko on selvästi vahvistettu sekä Kolmessakymmenessäyhdeksässä artiklassa. että Augsburgin tunnustuksessa.
	e	Me tunnustamme apostolista uskoa ja vietämme sen juhlaa liturgisessa jumalanpalveluksessa. Me näemme liturgiassa sekä Kristuksessa annetun pelastuksen juhlan että tärkeän tekijän muodostettaessa uskovien yksimielisyyttä (consensus fidelium). Me iloitsemme, että meillä on niin suuri 'yhteinen hengellisen elämän, liturgian ja sakramenttielämän perinne', joka on antanut meille samanlaisia jumalanpalveluksen muotoja ja yhteisiä tekstejä, virsiä, kiitoslauluja ja rukouksia. Meihin on vaikuttanut yhteinen liturginen uudistus sekä ilmaisujen moninaisuus, joka on syntynyt erilaisissa kulttuuritilanteissa.
	f	Me uskomme, että kolmiyhteinen Jumala on perustanut kirkon ja pitää sitä yllä vaikuttamalla pelastuksen sanassa ja sakramenteissa. Me uskomme, että kirkko on Jumalan valtakunnan merkki, työväline ja esimaku. Mutta me tunnustamme myös, että se tarvitsee jatkuvasti puhdistusta ja uudistusta.
	g	Me uskomme, että vedellä kastaminen kolmiyhteisen Jumalan nimeen liittää kastetun Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, ottaa hänet jäseneksi yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon ja antaa armosta uuden elämän lahjan Hengessä. Koska meillä kaikilla on käytössä lapsikaste ja pidämme sitä arvossa, otamme vakavasti myös katekeettisen tehtävämme kasvattaa kastetut lapset varttuneina tunnustautumaan Kristukseen. Kaikkien meidän perinteissämme kastetta seuraa konfirmaatio. Me tunnustamme kirkoissamme kaksi perinnettä, joilla molemmilla on esikuvansa aikaisemmilla vuosisadoilla: anglikaanisissa kirkoissa konfirmaation toimittaa piispa, Pohjoismaiden ja Baltian kirkoissa sen tekee tavallisesti paikallinen pappi. Kaikissa meidän kirkoissamme siihen kuuluu kolmiyhteisen Jumalan avuksihuutaminen, kastetunnustuksen uudistaminen ja rukous, että kasteen armon uudistamisen kautta konfirmoitava vahvistuisi nyt ja aina.
	h	Me uskomme, että Kristuksen ruumis ja veri ovat todellisesti läsnä, ne jaetaan ja otetaan vastaan viinin ja leivän muodossa Herran pyhässä ehtoollisessa (eukaristiassa). Tällä tavalla me vastaanotamme ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen ruumiin ja veren, ja hänessä syntien anteeksiantamuksen ja kaikki hänen kärsimyksensä tuottamat lahjat. Ehtoollisen muistelu ei ole vain menneen tapahtuman tai sen merkityksen mieleen palauttamista, vaan kirkon vaikuttavaa julistusta Jumalan voimallisista teoista. Vaikka me emme pysty tarjoamaan Jumalalle arvollista uhria, Kristus yhdistää meidät itsensä kanssa uhratessaan itsensä Isälle ainutkertaisessa, kokonaisessa, täydellisessä ja riittävässä uhrissa, jonka hän on antanut meidän kaikkien puolesta. Ehtoollisessa toimii itse Jumala, joka antaa elämän Kristuksen ruumiiseen ja uudistaa sen jokaista jäsentä. Viettäessään ehtoollista kirkko rakentuu ja saa ravintoa, vahvistuu uskossa ja toivossa, todistuksessa ja palveluksessa joka päivä. Tässä meillä on jo esimakua Jumalan valtakunnan iankaikkisesta autuudesta.
	i	Me uskomme, että kirkon kaikki jäsenet on kutsuttu osallistumaan sen apostoliseen tehtävään. Kaikille kastetuille on Pyhä Henki sen vuoksi antanut erilaisia lahjoja ja palvelutehtäviä. Heidät on kutsuttu antamaan koko elämänsä 'eläväksi uhriksi' ja rukoilemaan kirkon ja koko maailman pelastuksen puolesta. Tämä on koko Jumalan kansan yhteinen pappeus ja kutsu virkaan ja palvelukseen.
	j	Me uskomme, että virkaan vihitty pappeus on yhteisössä, jonka kirkko muodostaa, palvelemassa koko Jumalan kansaa sen tehtävässä. Me pidämme sanan ja sakramenttien hoitamisen virkaa Jumalan säätämyksenä ja lahjana kirkolleen. Ordinoidut papit ovat niin kuin kaikki kristityt yhteydessä sekä Kristuksen pappeuteen että kirkon pappeuteen. Tämä vihityn viran perustava ykseys ilmenee sanan ja sakramenttien palveluksessa. Kirkon elämässä tämä ykseys on saanut erilaisia muotoja. Piispan, papin ja diakonin kolmisäikeinen virka tuli yleiseksi varhaisten vuosisatojen kirkossa ja on säilynyt monessa kirkossa, vaikkakin usein osittaisessa muodossa. 'Piispan, presbyteerin ja diakonin kolmisäikeinen virka voi tänään palvella ilmauksena siitä ykseydestä, jota me etsimme, ja myös keinona saavuttaa se'.
	k	Me uskomme, että pastoraalinen kaitsennan virka (episkope), jota hoidetaan henkilökohtaisesti, kollegiaalisesti ja yhteisöllisesti, on välttämätön kirkon ykseyden ja apostolisuuden todisteena ja vaalijana. Edelleen me säilytämme ja käytämme piispan virkaa merkkinä halustamme Jumalan avulla varmistaa kirkon jatkuvuus apostolisessa elämässä ja todistuksessa. Tästä syystä kaikissa meidän kirkoissamme on henkilökohtaisesti hoidettu piispan virka.
	l	Meillä on sama toivo Jumalan valtakunnan lopullisesta tulemisesta, ja me uskomme, että meidät on kutsuttu tässä eskatologisessa perspektiivissä tekemään työtä, edistämään oikeudenmukaisuutta, etsimään rauhaa ja pitämään huolta luomakunnasta. Jumalan valtakunnan velvollisuudet ohjaavat elämäämme kirkossa ja huolenpitoamme luomakunnasta. 'Kristillinen usko on, että Jumala on tehnyt rauhan Jeesuksen kautta "hänen ristinsä verellä" (Kol. 1: 20), perustaen näin ainoan kestävän keskuksen koko ihmissuvun ykseydelle'.
33	Tämä tiivistelmä todistaa suuresta yksimielisyydestä uskossa ja opissa. Ei tosin vaadita, että jokaisen perinteen tulee hyväksyä meidän erilaisten traditioittemme tyypilliset opilliset sanamuodot, mutta se vaatii meitä kohtaamaan ja voittamaan esteet, jotka vielä ovat läheisemmän yhteyden tiellä.

Sisällysluettelo - Puheenjohtajien Esipuhe - Luku I - Luku II - Luku III - Luku IV - Luku V