The Porvoo Churches


	Introduction \| Common Statement \| Links \| Prayer Diary \| Contacts \| Porvoo in the past 4 years \| Interchange \| Young Porvoo \| Events \| Resources \| Archive \| Home \|

PORVOON YHTEINEN JULKILAUSUMA

2 - KIRKON OLEMUS JA YKSEYS

A	Jumalan valtakunta ja kirkon salaisuus ja tarkoitus
14	Aikamme vaatii meiltä kirkkoina jotakin uutta. Yhteinen näkemyksemme kirkon olemuksesta ja ykseydestä, sellaisena kuin se ilmenee tästä asiakirjasta, vaikuttaa siihen, miten vastaamme aikamme haasteisiin. Olemme alkaneet nähdä yhä selvemmin, että emme ole toisillemme vieraita, vaan kuulumme 'Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät' ja olemme 'kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Jeesus Kristus' (Ef. 2:19–20). Jumalan armon lahjan kautta meidät on saatettu Jumalan tahdon piiriin, hänen, joka tahtoo sovittaa itsensä kanssa kaiken, mitä hän on luonut ja ylläpitää (2 Kor 5:17–19). Hän vapauttaa luomakunnan kaikesta orjuudesta (Room. 8:19–22) ja yhdistää kaiken yhdeksi hänen kanssaan (Ef. 1:9–). Jumalan päämääränä ja tarkoituksena Kristuksessa on kaiken hänen luomansa ennalleen saattaminen ja uudistaminen, hänen valtakuntansa tuleminen täyteydessään.
15	Yhdistääkseen meidät itsensä kanssa Isä lähetti Poikansa maailmaan. Kristuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta Jumalan rakkaus ilmestyi ja meidät pelastettiin synnin ja kuoleman voimista (Joh. 3:16–18). Uskossa vastaanotettu armo saattaa meidät oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Me nousemme kuolleista uuteen elämään (Room. 6:1–11), uudestisyntyneinä me pääsemme lapsen asemaan ja meidät vapautetaan elämään Hengessä (Gal. 4:5, Room. 8:14–15). Tämä on kirkon julistaman evankeliumin ydin ja tämän julistuksen kautta Jumala kokoaa kansansa yhteen. Kaikkina aikoina apostoleista lähtien kirkon tehtävänä on ollut julistaa tätä evankeliumia sanoilla ja teoilla: 'Mitä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys (koinonia) meihin. Meillä on yhteys (koinonia) Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen' (1 Joh.1:3).
16	Kun Jumala antaa meille uskon, meille valkenee, että valo on tullut maailmaan, että Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme ja antoi meille oikeuden tulla Jumalan lapsiksi (Joh. 1:1–13). Usko on elämää kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä. Se vie meidät sisälle kirkon, Kristuksen ruumiin, yhteiseen elämään ja tukee ja ruokkii meitä siinä. Anteeksiantamuksen lahja vapauttaa meidät synnin kahleista ja pakosta yrittää vanhurskauttaa itsemme ja se vapauttaa meidät elämään kiitollisuudessa, rakkaudessa ja toivossa. Armosta Jumala on meidät pelastanut antamalla meille uskon (Ef. 2:8).
17	Tähän elämään yhteydessä Jumalan ja toinen toisemme kanssa evankeliumi kutsuu meitä. Kasteessa Pyhä Henki yhdistää meidät Kristuksen kanssa hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa (Room. 6:1–11; 1 Kor. 12:13). Ehtoollisessa meitä ruokkii ja vahvistaa yhden ruumiin jäseninä osallisuus Kristuksen ruumiiseen ja vereen (1 Kor. 10:16–). Kirkko ja evankeliumi liittyvät siten välttämättä yhteen. Usko Jeesukseen Kristuksena, Jumalan vallan perustana, syntyy nähtävästä ja kuultavasta evankeliumin julistuksesta sanassa ja sakramenteissa. Sanan ja sakramenttien julistusta ei ole ilman yhteisöä ja sen virkaa. 8) Siten kirkon yhteyden luovat sanan julistus ja sakramenttien jakaminen, joita hoitaa ordinoitu virka. Näiden lahjojen kautta Jumala luo kirkon ja pitää sitä yllä sekä synnyttää joka päivä uskoa, rakkautta ja uutta elämää.
18	Kirkko on yhteisönä ymmärrettävä työvälineeksi, jolla Jumala toteuttaa lopullista päämääräänsä. Se on olemassa Jumalan kunniaksi, palvelemassa kuuliaisena Kristuksen antamaa lähetystehtävää, ihmiskunnan ja koko luomakunnan sovitusta (Ef. 1:10). Siksi kirkko on lähetetty maailmaan merkkinä, työvälineenä ja esimakuna todellisuudesta, joka tulee historian tuolta puolen – Jumalan valtakunnasta. Kirkossa ruumiillistuu pelastuksen salaisuus, uusi ihmiskunta, joka on sovitettu Jumalan ja toinen toisensa kanssa Jeesuksen Kristuksen kautta (Ef. 2:14, Kol. 1:19–27). Sen palveluviran ja julistuksen kautta se todistaa Jumalan valtakunnan todellisuudesta ja on Pyhän Hengen voimassa osallinen jumalallisesta tehtävästä, jossa Isä lähetti Pojan maailman Vapahtajaksi (1 Joh. 4:14; vert. Joh.3:17).
19	Pyhä Henki lahjoittaa yhteisölle erilaisia ja toisiaan täydentäviä lahjoja. Ne ovat koko kansan yhteiseksi hyväksi ja ne ilmenevät palvelevina tekoina yhteisössä ja maailmassa. Kaikki jäsenet on kutsuttu yhteisön avulla löytämään lahjat, jotka he ovat saaneet, ja käyttämään niitä kirkon hyväksi ja palvelemaan sitä maailmaa, johon kirkko on lähetetty.
20	Kirkko on jumalallinen todellisuus, se on pyhä ja se ylittää tämän nykyisen rajallisen todellisuuden rajat. Samalla se inhimillisenä instituutiona on osallinen epävarman ja heikon ihmisyhteisön rikkinäisyydestä. Kirkko on aina kutsuttu katumukseen, reformiin ja uudistumiseen, ja se on alati riippuvainen Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta. Raamattu tarjoaa kuvan kirkosta, joka elää evankeliumin valossa:
		se on Herran Kristuksen rakkauteen ja armoon juurtunut ja perustunut kirkko;
		se on aina iloitseva kirkko, joka rukoilee jatkuvasti ja kiittää kärsimystenkin keskellä;
		se on pyhiinvaelluksella oleva kirkko, Jumalan kansa, jolla on uusi taivaan kansalaisuus, se on pyhä kansa ja kuninkaallinen papisto;
		se on kirkko, joka yhdessä tunnustaa apostolista uskoa sanoilla ja elämällä, uskoa, joka on yhteinen koko kirkolle kaikkialla ja kaikkina aikoina;
		se on kirkko, jolla on lähetystehtävä saarnata evankeliumia kaikille ihmisille kaikissa roduissa ja kansoissa, julistaa syntien anteeksiantamusta, kastaa ja viettää Herran pyhää ehtoollista;
		se on kirkko, jota palvelee ordinoitu apostolinen virka, jonka Jumala on lähettänyt kokoamaan ja ruokkimaan Jumalan kansaa kaikissa paikoissa ja joka yhdistää ja liittää heidät maailmanlaajaan kirkkoon ja pyhien yhteyteen;
		se on kirkko, joka näkyvällä yhteydellään ilmaisee Jumalan parantavaa ja yhdistävää voimaa ihmiskunnan jakaantumisten keskellä;
		se on kirkko, jossa yhteyden siteet ovat kyllin vahvoja, jotta se voi antaa vaikuttavan todistuksen maailmassa, suojella ja tulkita apostolista uskoa, tehdä päätöksiä, opettaa arvovaltaisesti ja jakaa omaansa puutteessa olevien kanssa;
		se on elävä kirkko, joka on avoin toivolle, jonka Jumala on sille antanut, sille rikkaudelle ja kunnialle, jonka Jumala on tarjonnut kansansa perinnöksi, ja niille valtaville voimavaroille, jotka Jumalan voima avaa niille, jotka luottavat häneen.
	Tämä kuva kirkosta ei ole millään muotoa täydellinen. Silti se kehottaa meidän kirkkojamme uskollisuuteen elämässä ja alituiseen katumukseen ja uudistumiseen.
B	Yhteyden luonne ja ykseyden päämäärä
21	Raamattu kuvaa kirkon ykseyttä riemulliseksi yhteydeksi Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen (vrt. 1 Joh. 1:1–10) sekä yhteydeksi sen jäsenten välillä. Jeesus rukoilee, että opetuslapset olisivat yhtä niin kuin Isä on hänessä ja hän Isässä, jotta maailma uskoisi (Joh. 17:21). Koska kirkon ykseys perustuu mysteeriin, joka vallitsee Kolminaisuuden persoonien suhteessa, ykseys kuuluu välttämättä kirkon olemukseen. Kristuksen ruumiin ykseydestä puhutaan suhteessa 'yhteen Henkeen ... yhteen toivoon ... yhteen Herraan, yhteen uskoon, yhteen kasteeseen, yhteen Jumalaan ja kaikkien Isään' (Ef. 4:4–6). Kristittyjen ja kirkkojen välistä yhteyttä ei tulisi nähdä vain inhimillisenä saavutuksena. Se on jo annettu Kristuksessa lahjana, joka saadaan ottaa vastaan, ja 'niin kuin jokainen hyvä lahja, tulee myös ykseys Isältä Pojan kautta Pyhässä Hengessä!'
22	Tästä näkökulmasta katsottuna ykseyden puuttumista on pidettävä luonnottomana tilanteena. Huolimatta synneistämme ja jakaantumisistamme ykseys, johon meidät on kutsuttu, on jo alkanut tulla ilmi kirkossa. Ykseyden on saatava toteutua näkyvämmin rakenteellisessa muodossa niin, että kirkko, Pyhässä Hengessä, nähtäisiin yhtenä Kristuksen ruumiina ja Jumalan valtakunnan merkkinä, työvälineenä ja esimakuna. Näin nähtyinä kaikki nykyiset kirkkokuntien perinteet ovat väliaikaisia.
23	Näkyvää ykseyttä ei kuitenkaan pitäisi sekoittaa yhdenmukaisuuteen. 'Ykseys Kristuksessa ei ole olemassa moninaisuudesta huolimatta ja moninaisuuden vastakohtana, vaan on annettu meille moninaisuuden kanssa ja moninaisuudessa'. Koska tämä monimuotoisuus vastaa niitä monia lahjoja, joita Pyhä Henki on antanut kirkolle, se on perustavan tärkeä kirkollinen käsite. Sillä on seuraamuksia kirkon elämän kaikkiin puoliin eikä se ole pelkkää myöntymistä teologiseen pluralismiin. Sekä kirkon ykseys että sen moninaisuus perustuvat lopulta siihen yhteyteen, joka on Jumalassa, Pyhässä Kolminaisuudessa.
24	Monenlaiset yhteyden siteet palvelevat sekä ykseyden varjelemista että moninaisuuden säilyttämistä. Yhteys Jumalaan ja yhteys muihin uskoviin ilmenee yhdessä kasteessa vastauksena apostoliseen saarnaan. Se ilmenee yhteisessä uskontunnustuksessa; yhteisessä Herran pyhän ehtoollisen vietossa, mikä rakentaa Kristuksen yhtä ruumista, sekä yhdessä virassa, joka on erotettu rukouksella ja kätten päällepanemisella. Tämä ykseys toteutuu myös rakkauden yhteytenä, mikä tarkoittaa, että kristittyjä liittää toinen toisiinsa sitoutuminen suhteeseen, jossa kannetaan vastuuta toinen toisistaan, nautitaan yhdessä hengellisiä lahjoja ja jossa ollaan velvollisia jakamaan ajallisia voimavaroja. Jo Apostolien teoissa voimme huomata nämä siteet: 'Ne, jotka ottivat hänen (Pietarin) sanomansa vastan, kastettiin... Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat..Uskovat pysyttelivät yhdessä ja kaikki oli heille yhteistä' (Apt. 2: 41–44).
25	Apostolien tekojen kertomuksessa tätä yhteistä elämää palvelee apostolinen virka. Saamme kuvan, kuinka tämä virka vaalii moninaisuuden rikkautta, mutta pitää samalla yllä ykseyttä. Apostoli Pietarin ja apostoli Paavalin lähetystyön tuloksena myös pakanat kastetaan. Jakaantumisen uhatessa tämä radikaali päätös vahvistetaan siten, että kirkko kokoontuu konsiiliin (Apt. 15). Tässä kuvataan apostolisten johtajien roolia ja asemaa kirkolliskokouksissa.
26	Tällainen käsitys yhteydestä on ilmaistu seuraavasti: Kirkon ykseys, joka on annettu Kristuksessa ja joka perustuu kolmiyhteiseen Jumalaan, toteutuu siinä ykseydessä, joka meillä on julistetussa sanassa, sakramenteissa ja virassa, jonka Jumala on asettanut ja joka annetaan ordinaatiossa. Sitä eletään sekä uskon ykseydessä, josta me yhdessä todistamme, tunnustamme ja opetamme, että toivon ja rakkauden ykseydessä, joka johtaa meitä sitoutumaan toinen toisiimme. Ykseys tarvitsee näkyvän ulkoisen muodon, joka kykenee sulkemaan sisäänsä sisäisen erilaisuuden ja hengellisen monimuotoisuuden samoin kuin historiallisen muutoksen ja kehityksen elementit. Tämä on osallisuutta sellaiseen yhteyteen, joka kattaa kaikki ajat ja paikat, ja joka on kutsuttu todistamaan ja palvelemaan maailmaa.
27	Jo Uudessa testamentissa on kuvaus pahennuksesta, jonka aiheutti kristittyjen jakaantuminen (1 Kor.1:11–13, 1 Joh. 2: 18–19). Kirkkoja, jotka eivät ole ulkonaisesti yhdistyneet, historiallisista syistä tai tietoisen eron seurauksena, velvoittaa heidän uskonsa tekemään työtä ja rukoilemaan näkyvän ykseytensä uudelleen syntymisen ja hengellisen yhteyden syvenemisen puolesta. Kirkolle on annettu näky ykseydestä koko luomakunnan päämääränä (Ef. 1), kun koko maailma sovitetaan Jumalan kanssa (2 Kor. 5). Yhteys on täten sovituksen hedelmä ja välttämätön eskatologinen tosiasia. Kristityt eivät voi koskaan sietää hajaannusta. Heidän velvollisuutensa on ei vain varjella ja pitää yllä vaan myös edistää ja kasvattaa mahdollisimman suuren yhteyden toteutumista kirkkojen välillä.
28	Tällaisella yhteyden tasolla on monta toisiinsa vaikuttavaa puolta. Se sisältää yksimielisyyden uskosta ja yhteisen sakramenttien vieton, jota tukee yhteinen virka, sekä kollegiaaliset ja konsiliaariset muodot käydä neuvotteluja uskon, elämän ja todistuksen kysymyksistä. Nämä yhteyden ilmaukset voivat vaatia myös muutoksia kirkon lakeihin ja sääntöihin. Täyden yhteyden saavuttamiseksi on tarpeen, että kaikki nämä kirkon elämän näkyvät puolet läpäisee syvä hengellinen yhteys, kasvaminen yksimielisyyteen, molemminpuolinen toisten huomioonottaminen ja ykseyden vaaliminen (Fil 2:2).

Sisällysluettelo - Puheenjohtajien Esipuhe - Luku I - Luku II - Luku III - Luku IV - Luku V